Mervi Syväranta

- politiikkaa järjellä ja sydämellä

Minä haluan olla rakentamassa Espoota, joka on turvallinen, hyvinvoiva ja osaava; Espoota, jossa voi liikkua sujuvasti omalla autolla ja julkisessa liikenteessä; Espoota, jossa satsataan ihmisiin enemmän kuin miljoonaluokan rakennusinvestointeihin. Haluan, että Espoossa on hyvä asua, elää, opiskella ja yrittää.

 

Espoossa turvallisuus ei ole enää itsestäänselvyys. Poliisin mukaan alle 18-vuotiaiden ryöstö-, kiristys- ja pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina myös Espoossa. Osa tästä levottomuudesta johtuu näköalattomista maahanmuuttajista. Espoon pitää panostaa turvallisuuteen kaduilla ja kouluissa, ja viranomaisten yhteistyötä pitää tiivistää ja kehittää turvallisuuden takaamiseksi.

 

Autolla pitää voida liikkua sujuvasti töihin tai asioimaan. En kannata ruuhkamaksuja, tietulleja, enkä kaupungin rahastusta parkkimaksuilla. Auton keskimääräinen kustannus kaikkine kuluineen on keskimäärin 500 euroa kuukaudessa jo muutenkin (OP:n laskelma). Kannatan sitä, että Espoossa ei kuriteta autoilijaa kaiken maailman lisämaksuilla, ja että Espoossa on toimivat julkiset liikenneyhteydet myös metroalueen ulkopuolella – kaikilla ei ole varaa autoon.

 

Espoon velkaisuuden takia Espoon investointitasoa pitää laskea, ja rahaa pitää suunnata enemmän espoolaisten hyvinvointiin kuin julkiseen rakentamiseen. Espoossa on tehty merkittäviä investointeja muun muassa metroon. Länsimetron jatkeen kustannusarvio on vajaa miljardi. Valtuusto on jo hyväksynyt Raidejokerin ja sen kustannusarvio Espoolle on 90 miljoonaa. Kaupunkiradan rakentaminen ilmeisesti käynnistyy tänä vuonna ja se maksanee Espoolle noin 200 miljoonaa. Nyt pitää laittaa investoinneissa jäitä hattuun, ja toteuttaa vain välttämättömät. Espoo ei nyt tarvitse uutta kaupungintaloa 85 miljoonalla, tai uutta kaupunginteatteria seuraavalla valtuustokaudella (sen kustannus voi hyvin olla 100 miljoonan luokkaa, tämän verran maksoi Helsingin keskustakirjasto).

 

Espoolaisten pitää voida luottaa siihen, että terveys- ja sosiaalipalveluja on saatavilla hyvälaatuisina ja silloin, kun niille on tarvetta. Terveys- ja sosiaalipalveluita ollaan tällä hetkellä siirtämässä maakuntien vastuulle. Tämä ei kuitenkaan taio lisää rahaa näihin palveluihin. Keskittämisestä voi mahdollisesti olla jotain hyötyäkin, mutta pääasiallinen pelko on se, että palvelut lakkaavat olemasta lähipalveluja ja karkaavat osittain asukkaiden ulottumattomiin. Lisäksi ainakin vasemmisto ja vihreät on voimakkaasti ajanut uutta maakuntaveroa – vaikka maakuntaverosta tehdyssä selvityksessä ilmeni, että sen toteutuminen rasittaisi entisestään tavallista veronmaksajaa tuloverotuksessa.

 

Espoon pitää huolehtia varhaiskasvatuksen laadusta ja koulutuksen laadusta kaikilla oppiasteilla. Opetuksesta ja kasvatuksesta säästäminen kostautuu myöhemmin sivistyksen ja osaamisen laskuna, sekä pulana osaavasta työvoimasta. Espoo ei tällä hetkellä ole investoimassa opetus- ja kasvatusalaan lisäeuroja siinä suhteessa, missä lasten ja oppilaiden määrät kasvavat. Opetus ja kasvatus ovat saamassa osansa kaupungin säästötoimista. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa koronatoimien takia yhä useampi lapsi ja nuori on putoamassa kelkasta, ja jossa aiemmatkaan resurssit eivät ole olleet riittävät suhteessa tukea tarvitsevien lasten määrään (ennestään huono tilanne paheni mm. Espoossa vuoden 2014-15 turvapaikanhakijakriisin seurauksena).

 

Olen todella huolissani siitä, mihin tämä kasvatuksesta ja opetuksesta säästämisen politiikka johtaa. Käännös pitäisi saada aikaan jo valtakunnan politiikassa, niin että suomalaisten veronmaksajien rahat sijoitetaan suomalaisten hyvinvointiin. Meidän pitäisi voida leikata kaikesta ulospäin suuntautuvasta rahasta (kehitysapu, koronamiljardit Eurooppaan jne.), jotta voimme auttaa oman maan kärsiviä lapsia, vanhuksia ja kansalaisia. Suomi ei voi elää yli varojen ja samalla lahjoittaa miljardeja maailmalle. Valtion ylivelkaantuminen johtaa väistämättä myös kuntien ahdinkoon esimerkiksi kuntien valtionosuuksien laskuna.

 

Espoo on paras, kun se on asukkailleen hyvä, ja kun se sijoittaa ensisijaisesti omien asukkaidensa hyvinvointiin. Tähän tarvitaan yrityksiä ja työtä tekeviä kansalaisia, jotta on verotuloja, joilla hyvinvointia luodaan. Tehdään Espoosta osaava, turvallinen ja hyvinvoiva!