Mervi Syväranta

- politiikkaa järjellä ja sydämellä

Me suomalaiset olemme tekemisissä koulutuksen kanssa koko ikämme. Lapsena aloitamme varhaiskasvatuksessa, siitä jatkamme kouluun, ja lukioon tai ammattikouluun. Moni jatkaa vielä yliopistoon. Meitä koulutetaan työpaikoilla. Jos vaihdamme ammattia, kouluttaudumme uudestaan. Vapaa-ajalla tai eläkkeellä useat opiskelevat kansan- tai työväenopiston kursseilla. Koulutuksella on siis väliä ihan jokaiselle.

Mitä sinä ajattelet koulutuksesta? OAJ:n kuntavaalikoneessa on esillä monia koulutukseen liittyviä kysymyksiä, ja olen vastannut vaalikoneeseen omalta osaltani. Koneen perusteella sain tittelin "koulutusmyönteinen ehdokas". Vastauksissani otin kantaa muun muassa opettajien palkkaukseen, ryhmäkokoihin, erityisopetukseen, varhaiskasvatukseen, peruskouluun, päivähoito- ja koulutilojen terveellisyyteen, kouluväkivaltaan sekä ammatilliseen ja yliopisto-opetukseen.

Ryhmäkoosta vastasin näin: "Perusopetuksessa (ja varhaiskasvatuksessa!) pitää huolehtia siitä, että ryhmäkoko ei ole este laadukkaalle opetukselle ja kasvatukselle. Erityisesti pitää huomioida erityisen tuen tarvitsijat, sillä se on muidenkin lasten edun mukaista - opettajan on voitava tukea kaikkien oppimista tasapuolisesti."

Opettajen palkkauksen osalta olen sitä mieltä, että palkan pitää olla kilpailukykyinen, ja koko lukuvuoden työn tekevälle opettajalle pitää maksaa palkka myös kesäloman ajalta. En kannata opettajien lomauttamista säästökeinona, sillä se kostautuu lasten oppimistuloksissa. Meillä on oppimistuloksissa paikattavaa jo muutenkin koronan jäljiltä, ja ongelmia oli jo ennen koronaakin (esim. pisa-tulosten lasku).

Erityisopetuksen ja tuen riittävyydestä olen huolissani jo oman kokemukseni perusteella. Resurssien pitäisi riittää sen tuen toteuttamiseen, mitä lapset ja nuoret tarvitsevat. Näin ei aina ole. Tuki on voitu kirjata lapsen oppimissuunnitelmiin, mutta resurssit eivät välttämättä seuraa perässä. On myös hyväksyttävä se, että joillekin oppilaille pienryhmä on oppimisen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto, ja tällöin pienryhmään pitää päästä.

Päiväkoti- ja koulutilojen sisäilmaongelmat ovat olleet tapetilla jo pitkään. Päiväkotien ja koulujen työntekijöistä 40 prosenttia on saanut sisäilmatekijöistä terveyshaittoja (OAJ sisäilmatutkimus 2017). Myös lasten ja nuorten terveys vaarantuu sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa. Olen sitä mieltä, että jokaisella pitää olla oikeus opiskella ja opettaa terveellisissä ja turvallisissa tiloissa, ja myös Espoon on investoitava tällaisiin tiloihin. Viimeisimpiä surullisia tapauksia on vastavalmistunut Karamäen päiväkoti, jossa on jo sisäilmaongelmia.

Kouluväkivalta - tai väkivalta päiväkodeissa - on aina tuomittavaa, ja sen estämiseen pitää löytyä keinot. On syytä huomata, että tutkimusten mukaan suuri ryhmä altistaa lapset aggressiiviselle käyttäytymiselle jo alle 3-vuotiaina. Yksi keino aggressiivisuuden ja väkivallan vähentämiseksi on siis ryhmäkoko. Kouluväkivallan ehkäisemisestä totesin vaalikoneessa näin: "Lasten hyvinvointiin ja työrauhaan koulussa/päiväkodissa vaikuttaa erittäin paljon ryhmäkoko. Toinen tärkeä tekijä on asianmukainen tuki erityisille oppijoille, sekä heidän huomioimisensa ryhmäkoossa. Näiden avulla päästään jo pitkälle."

Espoon pitää huolehtia koulutuksen laadusta kaikilla koulutusasteilla, varhaiskasvatuksesta ammattiopetukseen ja yliopistoihin. Yksi laadun tae on asianmukaiset koulutuksen resurssit. Koulutuksesta säästäminen on lyhytnäköistä ja se kostautuu myöhemmin monessa asiassa; yrityksille ei löydykään pätevää työvoimaa ja hyvinvointiyhteiskunta vaarantuu.