Ekonomi Tuomas Malinen toteaa (Uuden Suomen blogissaan), että käsillä olevat eduskuntavaalit ovat Suomelle kohtalonvaalit. Tästä asiasta on helppo olla Malisen kanssa yhtä mieltä. Suomella on haasteita monella saralla, mukaan lukien Malisen mainitsemat taloustilanne, puolustuspoliittinen tilanne ja demokratian haasteet. Lisäisin listaan hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ylipäätään ja sen, miten ratkaisemme haasteet sotessa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Tuomas Malinen ja Peter Nyberg ovat tehneet talouspoliittisen ohjelman (Vapauden Liitolle), jossa on mielenkiintoisia huomioita. Ensinnäkin, maailmantalous ja samalla Euroopan talous näyttäisi ajautuvan taantumaan. Globaali talousjärjestelmä voi romahtaa, koska velan määrä on valtava verrattuna talouskasvuun (velkaa on kolme kertaa bkt:n verran). Samalla tuotannon edellytyksiä on ajettu alas: Euroopassa on lopetettu teollisuustuotantoa johtuen energiakriisistä. Energiakriisi taas on seurausta erityisesti epärealistisista ilmastotavoitteista.
Malisen ja Nybergin analyysi on varmaan oikea. Mutta mitkä sitten olisivat viisaita toimia maamme talouden turvaamiseksi? Malinen ja Nyberg allekirjoittanevat sen perussuomalaisten tavoitteen, että ilmastotavoitteista voidaan joustaa, jotta talous ei kaadu niihin. Tämänkin jälkeen ongelmana on liian alhainen tuottavuus suhteessa velan määrään. Eli tuottavuus pitää saada ylös, ja siihen tarvitaan menestyviä yrityksiä.
Meillä perussuomalaisissa on paljon pk-yrittäjiä, ja pk-yritykset tuottavat merkittävän osan bruttokansantuotteesta. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on suurin kasvupotentiaali, joten on tärkeää huolehtia pk-yritysten menestymisen mahdollisuuksista. Pk-yritysten verotaakkaa ei ainakaan pidä lisätä, mieluummin keventää. Keventäminen ei kuitenkaan liene realistista ensi hallituskaudella, kun valtiontalous on muutenkin huomattavan alijäämäinen.
Puolustuspoliittisesta tilanteesta Malisella on oma analyysinsa. Hän toteaa, että Natoon liittyminen on Suomelle riski ja Suomi saattaa ajautua konfliktiin Venäjän kanssa, kun Venäjä ja Nato-maat ovat konfliktin osapuolina Ukrainan sodassa. Perussuomalaisten analyysi on ollut, että Nato tuo Suomelle turvaa. Tässä perussuomalaisten linja on muuttunut aiemmasta. Menemättä asiassa sen syvemmälle, totean, että molemmille näkökannoille voidaan löytää perusteita.
Minua huolestuttaa Nato-kysymyksessä taloudellinen puoli. Natossa tavoitellaan puolustusbudjettia, joka on 2 % bkt:sta, eli Suomelle noin 5 miljardia vuodessa. Vuonna 2021 puolustusbudjetti oli 4,6 miljardia, 2022 se oli 5,1 mrd ja tälle vuodelle esitys on 6,1 mrd. Nyt tehtävä puolustusbudjetin miljardin nosto vastaa esimerkiksi sotealueiden rahoitusvajetta, joten kyse ei ole pienestä summasta. Lisäksi puolustuksen osuus valtion budjetista on kasvanut ja osuus on merkittävä: viime vuonna se oli jo 7,9 prosenttia, kun se vuosina 2010-2020 oli reilut 5 prosenttia. Mikä on järkevä osuus, kun meillä on edelleen rahoitusvajetta sotessa ja käytännössä myös kouluissa?
Malinen nostaa myös keskusteluun demokratian tilanteen. Hän pitää pääosaa puolueista Suomen tuhoajina (ei Vapauden Liittoa). En ehkä ota tähän sen enempää kantaa, mutta sen sanon, että mikään puolue ei halua tuhota omaa maataan. Kyllä tarkoitus on saada hyvää aikaiseksi. Ajattelin sen sijaan tarttua Malisen esittämään ajatukseen siitä, että on olemassa tietty WEF-eliitti (World Economic Forum), joka puuhastelee omassa piirissään kansallisvaltioiden etuja vastaan.
Tähän niin sanottuun WEF-agendaan on meillä perussuomalaisissa kiinnitetty jossain määrin huomiota. WEF kertoo nettisivuillaan itsestään seuraavaa (vapaasti suomentaen): ”WEF on kansainvälinen organisaatio, jonka tarkoituksena on julkisten ja yksityisten organisaatioiden yhteistyö. Se yhdistää merkittävät yhteiskunnalliset johtajat mm. politiikasta, liike-elämästä ja kulttuurista, jotta voidaan sopia agendasta globaaleissa, alueellisissa ja teollisuuden asioissa. WEF perustettiin vuonna 1971 ja sen päämaja on Genevessä, Sveitsissä.”
Pidän itsekin ongelmallisena sitä, että johtavat poliitikot kokoontuvat suljettujen ovien takana ja luovat jotain ylikansallista agendaa eliitin kesken, ohi kansallisvaltioiden päätöksenteon. On hyvinkin mahdollista, että tämä osaltaan selittää monia nykyään tehtäviä, kansallisvaltioiden kannalta huonoja päätöksiä. Nopealla silmäyksellä WEF:in nettisivuille käy ainakin ilmi, että siellä ajetaan ilmastoagendaa, joka on liian kunnianhimoinen. (IPCC:n tavoite: ”pysyäksemme 1.5°C rajoissa, päästöjä pitää vähentää vähintään 43% vuoteen 2030 mennessä suhteessa vuoden 2019 tasoon, ja vähintään 60% vuoteen 2035 mennessä”)
Post scriptum: Kiitos Tuomas Malinen, panoksestasi yhteiskunnalliseen keskusteluun. On mielenkiintoista seurata talouteen liittyviä kommenttejasi.